Sinä hirviömäinen kone, sinun avullasi ihminen lentää.
Maa ja meri olivat jo hänen vallassaan:
enää oli jäljellä vain taivas.
Linnuille jumala on lahjoittanut siivet.
Sulkien värit ja välke, ääriviivat, muodon kauneus
ovat suurenmoinen ilo sielulle.
Linnut ovat pilvien kumppaneita: sininen avaruus,
suuret tuulet, kirkasväriset linnut,
kaikki ovat samaa sukujuurta.
Lintujen elämässä soivat tuulen rytmit
ja taivaan musiikista linnut saavat
kaiken voimansa ja laulunsa.
Näin jokaisena aamuna maan jokaisessa metsässä valo herätessään yhtyy linnunlauluun,
muodostaen yhden harmonisen syntymän.
Suuressa rauhassa äärettömän taivaan alla
lintujen siivet tanssivat ja väreilevät
kuin pienet laineet veden pinnalla.
Ajasta aikaan lintujen kautta puhuu elämän henki:
ne vievät sen sanomaa ilmojen teitä
kaukaisiin metsiin, vuorten huipuille.
Vaan mitä näemme nyt? Mitä kaikki tarkoittaa?
Tänään tuulessa liehuu röyhkeyden viiri,
ylväänä ja täynnä ylimielisyyttä.
Elämän herra ei ole tätä siunannut.
Aurinko ei tunne sitä omakseen, kuu ei voi
nähdä siinä mitään kaltaistaan.
Lentokoneen ankara pauhu kertoo meille,
että se ei sovi taivaan kanssa yhteen
ja että ilmakehä vielä tuhoutuu.
Pilvissä, taivaissa tuo jylinä kirjoittaa
raastavan, rienaavan lisäyksen listaan
johon kaikki ihmissynnit kirjataan.
Tunnen että aikamme on kulumassa loppuun –
mullistus uhkaa, kiivaasti lähenee myrsky,
jota ei mikään pysty pysähdyttämään.
Viha ja kateus nostattavat suuren tulipalon,
pakokauhu leviää maan päälle taivaalta,
jossa hävitys yhä jatkaa kulkuaan.
Ellei taivaalla ole enää missään sijaa
jumalten istuimille, silloin, Indra,
ukkosen herra, langeta vihdoinkin
tämän aikakauden loppuun äärimmäinen käskysi: viimeinen, lopullinen pysähtymiskäsky,
kirjoitettu täydellisen tuhon tulella.
Kuule maan rukous, suurta tuskaa täynnä:
vihreissä metsissä suo linnunlaulun soida
kaikkein korkeimpana vielä uudestaan.
Maa ja meri olivat jo hänen vallassaan:
enää oli jäljellä vain taivas.
Linnuille jumala on lahjoittanut siivet.
Sulkien värit ja välke, ääriviivat, muodon kauneus
ovat suurenmoinen ilo sielulle.
Linnut ovat pilvien kumppaneita: sininen avaruus,
suuret tuulet, kirkasväriset linnut,
kaikki ovat samaa sukujuurta.
Lintujen elämässä soivat tuulen rytmit
ja taivaan musiikista linnut saavat
kaiken voimansa ja laulunsa.
Näin jokaisena aamuna maan jokaisessa metsässä valo herätessään yhtyy linnunlauluun,
muodostaen yhden harmonisen syntymän.
Suuressa rauhassa äärettömän taivaan alla
lintujen siivet tanssivat ja väreilevät
kuin pienet laineet veden pinnalla.
Ajasta aikaan lintujen kautta puhuu elämän henki:
ne vievät sen sanomaa ilmojen teitä
kaukaisiin metsiin, vuorten huipuille.
Vaan mitä näemme nyt? Mitä kaikki tarkoittaa?
Tänään tuulessa liehuu röyhkeyden viiri,
ylväänä ja täynnä ylimielisyyttä.
Elämän herra ei ole tätä siunannut.
Aurinko ei tunne sitä omakseen, kuu ei voi
nähdä siinä mitään kaltaistaan.
Lentokoneen ankara pauhu kertoo meille,
että se ei sovi taivaan kanssa yhteen
ja että ilmakehä vielä tuhoutuu.
Pilvissä, taivaissa tuo jylinä kirjoittaa
raastavan, rienaavan lisäyksen listaan
johon kaikki ihmissynnit kirjataan.
Tunnen että aikamme on kulumassa loppuun –
mullistus uhkaa, kiivaasti lähenee myrsky,
jota ei mikään pysty pysähdyttämään.
Viha ja kateus nostattavat suuren tulipalon,
pakokauhu leviää maan päälle taivaalta,
jossa hävitys yhä jatkaa kulkuaan.
Ellei taivaalla ole enää missään sijaa
jumalten istuimille, silloin, Indra,
ukkosen herra, langeta vihdoinkin
tämän aikakauden loppuun äärimmäinen käskysi: viimeinen, lopullinen pysähtymiskäsky,
kirjoitettu täydellisen tuhon tulella.
Kuule maan rukous, suurta tuskaa täynnä:
vihreissä metsissä suo linnunlaulun soida
kaikkein korkeimpana vielä uudestaan.
Suomennos Hannele Pohjanmies
Runo Lentävä ihminen on vuodelta 1940. Lähde: Rabindranath Tagore: Selected Poems translated by William Radice (Penguin, 1985), Copyright © William Radice, 1985, julkaistu Penguin Books Ltd:n luvalla.
Runo Lentävä ihminen on vuodelta 1940. Lähde: Rabindranath Tagore: Selected Poems translated by William Radice (Penguin, 1985), Copyright © William Radice, 1985, julkaistu Penguin Books Ltd:n luvalla.
