Ystävyyteni Nirupam Chakrabortin kanssa alkoi Buddhadeva Bosen runoista. Olin suomentanut niitä laajan kokoelman ja otin yhteyttä Bosen oikeudenomistajiin saadakseni julkaisuluvan. Runoilijan tytär Damayanti Basu Singh kirjoitti ilahtuneena, että hänellä on ystävä, joka on usein ollut Suomessa – ja näin Chakraborti ja minä löysimme toisemme. – Yllä oleva kuva on muokattu valokuvasta, jonka ottanut Swati Chakrabarti.
Bose-suomennokseni pohjautuvat Ketaki Kushari Dysonin englanninkielisiin käännöksiin ja ne julkaistiin vuonna 2013 kokoelmassa KALKUTTA ja muita runoja (Basam Books).
Nirupam Chakraborti on intialainen tekniikan professori, tutkija ja opettaja Intian Teknologiainstituutissa. Hän opettaa myös muiden maiden yliopistoissa. Hänellä on ollut dosentuuri Åbo Akademissa vuodesta 2009 (Docent of Soft Computing in Materials Science and Engineering) ja hän on pitänyt kesäkursseja Jyväskylässä ja Lappeenrannassa. Suomi on inspiroinut häntä siinä määrin, että hän alkoi täällä kirjoittaa runoja. Suomi-aiheiset runot julkaistiin Intiassa erillisenä osastona Chakrabortin ensimmäisessä runokokoelmassa Nijaswa Batas Boye Jai! (Täällä puhaltaa minun tuuleni!, Sristisukh 2014).
Kun kuulin näistä runoista, tulin tietenkin uteliaaksi – ja runoilija käänsi ne minulle englanniksi. Niissä oli mielestäni jotakin hyvin erikoislaatuista ja suomensin ne saman tien. Ne julkaistiin kokoelmassa Lumoojatar*Enchantress – Intialaisia runoja Suomesta vuonna 2016. Taiteilija Alex Popov laati kirjaan kuvituksen.
Sirkka Seljan runot
Erityinen käänne tapahtui, kun lähetin Chakrabortille muutamia ystäväni Sirkka Seljan runoja; toimin siihen aikaan Seljan sihteerinä. Selja oli merkittävä runoilija, joka eli vuosina 1920-2017. Chakraborti ihastui niin, että käänsi runot bengaliksi ja ne julkaistiin netissä Parabaasin sivuilla:
https://www.parabaas.com/PB69/LEKHA/kNirupam69.shtml
Myöhemmin Seljan runot näkivät päivänvalon omana osastonaan Chakrabortin seuraavassa kokoelmassa Beskid PahaRer Virgin Mary! (Beskidien Neitsyt Maria!, Sristisukh 2018). Osaston alussa on intialaisen taiteilija Atanu Debin kaunis piirros Seljasta.
Jokin seikka Chakrabortin uusimmissa runoissa sai minut lähettämään hänelle aivan erityisiä Seljan runoja – Taman lauluja Anne Friedin englanninkielisenä käännöksenä. Runot tekivät häneen suuren vaikutuksen ja hän kirjoitti: ”Tama on Suomen mystinen, surrealistinen sielu, jossa on maan rauha ja pimeys, sen ilo ja synkkyys! Juuri sellaisena itse olen aina Suomen kokenut.”
Chakraborti käänsi laulut hyvin nopeasti ja kertoi olleensa miltei transsissa. Käännökset ovat Parabaasin sivuilla:
https://www.parabaas.com/PB77/LEKHA/kSirkka77.shtml
Ne on julkaistu myös runoilijan uusimmassa kokoelmassa Ishwat Rangeen! (Vain värin häivähdys!, Sristisukh 2021). Osaston alussa on jälleen Atanu Debin piirtämä Seljan muotokuva.
Toivottavasti Chakraborti pääsee jälleen Suomeen opettamaan ja kirjoittamaan täältä lisää runoja!
NIRUPAM CHAKRABORTI – an Indian friend of Finland
My friendship with Nirupam Chakraborti has its roots in the poems of Buddhadeva Bose. I had translated a large collection of them and contacted the Bose Estate for their permission. Bose’s daughter Damayanti Basu Singh wrote me a delighted letter and told about her friend, who had visited Finland several times – and so Chakraborti and I found each other. – The photo of the poet in the beginning of this article is a composite picture made using part of a photograph taken by Swati Chakrabarti.
The Finnish translations of the poems of Bose were published in 2013 (KALKUTTA ja muita runoja, Basam Books). They are based on the English translations of Ketaki Kushari Dyson.
Nirupam Chakraborti is an Indian engineering professor, a researcher and teacher associated with the Indian Institute of Technology. He also holds academic positions in other countries. Åbo Akademi appointed him a Docent of Soft Computing in Materials Science and Engineering in 2009, and he has also taught summer courses in Jyväskylä and Lappeenranta.
His experiences in Finland have greatly inspired him, he even started writing poems here! His poems on Finland have been published in India as a separate section in his first collection of poems Nijaswa Batas Boye Jai! (There Flows My Personal Breeze!, Sristisukh 2014).
I was quite curious, of course, to read these Finland-poems and so he translated them into English. There was something very special about them and I translated them into Finnish right away. They were published in Lumoojatar*Enchantress – Indian Poems on Finland in 2016. The book is illustrated by artist Alex Popov.
Poems of Sirkka Selja
Something exceptional happened when I sent to Chakraborti some poems of my old friend Sirkka Selja, a noted Finnish poet (1920-2017). I was her secretary at that time. He found them so inspiring that he immediately translated them in Bangla and they were published in Parabaas:
https://www.parabaas.com/PB69/LEKHA/kNirupam69.shtml
Later the poems of Selja were published as a separate section in the second Bengali collection of Chakraborti, Beskid PahaRer Virgin Mary! (Virgin Mary of the Beskid Mountains, Sristisukh 2018). In the beginning there is a wonderful portrait of Selja by Indian artist Atanu Deb.
Something in the newest Finland-poems of the poet made me send him some special poems by Selja – Taman lauluja (Songs of Tama, translated in English by Anne Fried). Chakraborti was very impressed and wrote: ‘Tama is Finland's mysterious surreal soul, mingled with its serenity and darkness, its joy and gloom! That's how I myself discovered Finland all the time.’
He translated the songs
in Bangla in a very short time and wrote that he felt like being in a sort of
trance. The translations were published in Parabaas:
https://www.parabaas.com/PB77/LEKHA/kSirkka77.shtml
Later they had their own section in his third collection Ishwat Rangeen! (Just a Touch of Colour!, Sristisukh 2021), with another fine portrait of Selja by Atanu Deb.
Hopefully Chakraborti is able to come again to Finland to teach and write more poems on this country!
Nirupam Chakraborti puhumassa monituhatpäiselle yleisölle Intia-Päivän juhlassa Helsingissä 2016. Tilaisuuden juontaja Shefali Arora (oik.) ja suomentaja kuuntelevat. Kuva: Suomi-Intia-Seura
Nirupam Chakraborti talking to an audience of several thousands at the India Day festival in Helsinki 2016. The speaker of the event Shefali Arora (right) and the translator are listening. Photo: Finnish-Indian Society
UUDET RUNOT
Ohessa on kaksi Nirupam Chakrabortin uusinta Suomi-aiheista runoa, jotka runoilija on kääntänyt englanniksi ja olen siitä suomentanut. Ne on kirjoitettu 2017 ja 2019. Bengalinkielinen kirjoitus on niin koristeellista, että liitin myös alkuperäiset bengalinkieliset runot loppuun. Ne on alkujaan julkaistu Parabaas-sivustossa ja sitten Chakrabortin runokokoelmissa.
NEW POEMS
Here are two new Finland-poems by Nirupam Chakraborti in his own English and my Finnish translations. They were written in 2017 and 2019. The Bangla scripture is so decorative that I added the original Bangla poems also at the end. The Bangla originals were initially published in Parabaas magazine and later incorporated in his books.
Itämeri 2017
MS Mariella, aivan tavallinen laiva, kulkee kulkuaan
tuhansien saarten keskellä.
Siellä ajelehdin Itämeren sakeassa sumussa vailla päämäärää,
kunnes aamuvarhaisella saavun tähän lumottuun saaristoon.
Kaikki entinen on ohi hetkessä.
Juuri tänne, tähän paikkaan olen aina kuulunut.
Olen täysin hereillä.
Seison ylimmällä kannella puuskaisessa tuulessa
ja pudotan valepukuni pois vihdoinkin.
Kaunopuheinen suuni ei enää puhu ihmiskieltä,
kiihkeillä huulillani viheltää terävästi lintu.
Yön väsymys on poissa ja sävel kiirii kauas, kauas.
Hymyilen kuin unessa; siipiä ei ole, mutta puhdas, lämmin
höyhenpeite minulla on kauttaaltaan.
Vaaralliset aallot koskettavat minua, tervehtivät, tekevät kunniaa.
Vaatimaton laivamme seisoo hiljaa paikoillaan
aamun hämyssä, joka vähitellen vaalenee.
Me kaikki siivettömät lintuihmiset olemme riisuneet valepukumme.
Seisomme rivissä ylimmällä kannella ankarassa tuulessa,
ympärillä syvän, pimeän metsän vihreä äärettömyys.
Paluuta ei ole.
Tässä lumotussa saaristossa MS Mariella on nyt vain tuntematon saari,
ollut aikojen alusta Itämeressä paikallaan.
Tänä yönä
Väsynyt aurinko nyyhkyttää tumman järven yllä yössä.
Katson sen kalpeisiin silmiin, ja olen valmis sukeltamaan syvälle veteen.
Rantojen haikeat puut kuiskaavat: ”Tulit sentään takaisin,
mehän emme pääse täältä minnekään!”
Täällä vesi on sinistä, aivan niin kuin taivas.
Koko ajan repaleiset pilvet kulkevat, sataa, järvi valittaa ja kurittomat laineet
juovuspäissään saavat sen äänen särkymään.
Tulen tähän veden maahan aina takaisin, jotta voin tuntea tämän yksinäisen järven
kosketuksen.
Salainen musiikki soi syvällä veden sisällä – veden, jonka ainoastaan minä tunnen.
Soutajatkaan eivät tunne sitä, kirkkovene kulkee ohi airot loiskien.
Puhdas ja epäpuhdas ovat täällä rinnakkain.
Vain minä tunnen ne, ei kukaan muu.
Kalpeat haamut häilyvät veden alla joukoittain, kuin vesikasvit, jotka nousevat
kaukaa, syvältä.
Niiden silmät eivät näe mitään, ne vain heijastavat putoavaa sadetta.
Mystinen valo hehkuu laineissa, vesi vie sitä pyörteissään.
Tänä yönä! Juuri tänä yönä!
Alkaa tulla pimeää.
Silloin tapahtuu jokin outo mullistus.
Sieluni tuskat nousevat suuren järven ylle kuin sateenkaari.
Ojennan varoen sen kaikki seitsemän väriä yötaivaan auringolle.
Toivon, että väsynyt aurinko tumman järven yllä hymyilee edes hiukan.
Baltic Ocean 2017
Just a regular ship, MS Mariella drifts through thousand islands.
Inside the dim fog in the Baltic ocean I keep on floating aimlessly
Till, in the early morning, I reach this magical archipelago,
My mundane daily life now lies behind.
There I seem to be bonded since birth.
I’m wide awake.
Standing in the gusty wind of the upper deck
At last I doff my disguise.
My eloquent tongue stops uttering the human sounds
In my eager lips a bird sharply whistles
And gone is my nocturnal fatigue, with the tune spreading far far away.
As if immersed in a dream, I smile; it’s me without wings, tucked in my clean and warm feathers.
The killer waves touch me, salute me in respect
Our very simple ship now stands still
Silently in the fading darkness of an early dawn.
All of us, we the birdmen without wings, have now removed our disguise
Queued in the upper deck, we stand facing the fierce wind
Surrounded by the verdure of a deep dark forest
Never to return.
In this magical archipelago, MS Mariella is now another unknown island
Floating in the Baltics since time began.
Tonight
Next to a sombre lake the aged sun sobs in the night
I look at his pale eyes and now I'm ready to dive deep inside this water
The sad trees that surround the lake murmur in a broken voice 'Comeback for us, we
won't go anywhere else!'
Here the color of the water is blue, just like the color of sky
The fleecy clouds drift all the time, it rains, the lake groans and the unruly drunken waves
shatter its voice
I come back to this land of water again and again to feel the touch of this lone water
A secret music resonates deep inside this aqueous expanse that nobody knows but I
The church boat passes splashing its oars, the boatmen don't know that either
Both pure and impure float here in unison
I know who they are, and everybody else is oblivious
The pale ghosts line up in the water as if the weeds from a great depth
Their sightless eyes reflect the torrential rain
A mysterious light glows in the waves and gets carried by the turbulent water
Tonight! Yes, tonight!
Then the night deepens
Then there's some unknown cataclysm
Then all my pangs rise like a rainbow above this huge lake
I gently offer its seven colors to the sun in the nocturnal sky
Let the dying sun at least faintly smile beside this melancholic water.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti